Yksikään jakkara ei seiso kahdella jalalla, tarvitaan vähintään kolmas. Mitä kulttuuritoimijat voivat itse kehittää perinteisen rahoitus-lipunmyynti-mallin kolmanneksi tukijalaksi? Nyt on välttämätöntä tehdä rohkeita avauksia ja kokeiluja. Hyvänen aika, eikö taidekenttä perustele sillä jo itseisarvoaan?