Onko AI-sisältö taidetta, kuinka organisaatio voi tekoälyä hyödyntää ja onko ok käyttää sitä markkinoinnissa?

Vaarantaako tekoäly taiteen sisältöjä, tekemistä, ansaintalogiikkaa tai roolia? Viekö se meiltä kaikilta työt? Onko eettisesti oikein käyttää tekoälyä sisältöjen tai markkinoinnin tuotannossa? Kysymyksiä, joihin vastaan usein, ja aiheita, jotka koskettavat käytännössä meitä kaikkia. Tässä blogissa puran näkökulmia ja kerron oman käytännönläheisen suhteeni tekoälyyn osana markkinointia ja taideorganisaatioiden toimintaa.

Olen työssäni kehittänyt erilaisia ihmisen tuottamiin sisältöihin liittyviä ansaintamalleja, markkinointi- ja media-alan yhteisiä pelisääntöjä, sekä markkinoinnin teknologian hyödyntämistä osana yritysten myynnin ja asiakasymmärryksen lisäämistä. Kun tekoäly alkoi ottaa merkittäviä onnistumisen harppauksia, koin luontevaksi lähteä tutkimaan sitä laajemmin, monitieteisten tekoälyopintojen kautta. Pohdin tekoälyn roolia yritysten ja erityisesti kulttuurikentän arjessa tietoteknisen, filosofisen, lainsäädännöllisen, tietoturvan sekä liiketoiminnan näkökulmista. Näemme jo nyt, että tekoäly tekee monta tuttua työroolia tarpeettomaksi, mainittakoon näistä nyt perinteinen mediamyyjä tai -suunnittelija ja taktisen tason sisällöntuottaja, sekä muuttaa monia tuotannollisia prosesseja. Samanaikaisesti se luo uusi asiantuntijatehtäviä ja mahdollistaa organisaatiolle täysin uusia tapoja toteuttaa palvelujaan sekä uudistaa asiakkaiden ja yleisön kanssa tapahtuvaa dialogia. Tekoäly tulee olemaan merkittävä työkalu muun muassa yleisötyössä. Se ei vaaranna yleisötyöntekijän roolia, vaan tekee työstä strategisempaa.

Kaikille organisaatioille tekoäly mahdollistaa vapautumisen jo toista vuosikymmentä jatkuneesta kalliin työvoiman sitomisesta volyymiltaan ison mutta tuottosuhteeltaan heikon digitaalisen sisällön tuotannosta. Parhaimmillaan tekoälyn hyödyntäminen kääntää yritysten huomion takaisin strategisen osaamisen vahvistamiseen, kun resursseja ei tarvitse enää (eikä olisi ehkä aiemminkaan kannattanut) käyttää pilipalin tuottamiseen joka ikiseen mahdolliseen tötteröön.

Tekoäly ei tuota taidetta, mutta koettavia sisältöjä, kyllä

AI Finland huomioi keväällä ponnisteluni ja noteerasi minut Tekoälyn KärkinAIset -listalleen. Minulle tämä oli toki tunnustus tekemästäni työstä, mutta myös vahva indikaatti siitä, että sisältömarkkinoinnilla - jota itse asiassa taiteellinen yleisötyökin on - löytyy rooli kehittyvässä yhteiskunnassa. Dialogin ja muutoksen tärkeys tunnustetaan. Tämä poiki muutamia haastattelupyyntöjä, muun muassa tulevaan väitöskirjaan tekoälyn roolista markkinoinnissa ja taiteessa. Maisteriopiskelija kysyi, voiko tekoäly tuottaa taidetta?

Ihan alkuun todetaan, että kysymystä ei voi arvioida laadullisista lähtökohdista, sillä sekä teknologia että ihminen pystyvät tuottamaan paskaa sisältöä.

Sen sijaan kyseessä on täysin neutraali fakta, että tekoäly ei luo, vaan generoi. Tämä on tärkeä viesti siitä, mitä tekoälyn kehittäjät ajattelevat ja mihin teknologia kykenee. Generoiminen edellyttää ihmisen ennalta asettamia parametrejä ja aineistoja, sekä algoritmia jonka mukaan toimia. Generoiva tekoäly ei siis keskustele kanssasi, vaan ennustaa sanoja ja muotoja sen perusteella, mitä se on eri vaihtoehtojen hyvyydestä aiemmin oppinut. Prosessissa ei siis tapahdu minkäänlaista luomista, joka on edellytys sille, että taidetta syntyy. Kuten Wikipedia määrittelee, taide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia“. Toimija on ihminen. Taide on nyrjähtäneen sielun aisteja hyödyntävä keino kommunikoida toiselle sielulle, jotta tämäkin voisi kokea saman nyrjähdyksen.

Tekoälyn akateeminen tutkimus liittyy olennaisesti filosofiaan, eli tieteeseen, joka tutkii kauneutta, moraalia, olemassaoloa, minuutta ja sielua. Tekoälyllä ei ole sielua, sen me tiedämme, vaikka emme vieläkään osaa sielua selittää. Taide on aina ihmisen tuottamaa ja saa aina alkunsa sielullisesta kokemuksesta, luoden uusia sielullisia kokemuksia. Tekoäly ei myöskään erota eettisesti hyvää ja pahaa. Sille hyvän ja pahan ero on matemaattinen tulos, jonka hyvyyden tai huonouden on alunperin määrittänyt ihminen.

Ihminen sen sijaan voi olla hyvä tai paha.

Näin kulttuuriorganisaation kannattaa hyödyntää tekoälyä

Suurin osa organisaatioista ei tarvitse erillistä AI-strategiaa. Sellainen on tarpeellinen esim. tuotantoalan linjastojen ja muun robotiikan hallinnassa, tai ICT-palveluissa, mutta suurimman osan yrityksistä tulisi ymmärtää tekoäly yhtenä työkaluna, jonka implementointi osaksi toimintoja tulisi tapahtua tarve - ei teknologia - edellä. Se, mitä organisaatiot tarvitsevat, on asiantuntijoita, joiden työtehtäviin kuuluu organisaation ja sen toimintojen kehittäminen - ja heitähän yritykset ovat aina tarvinneet.

“Suurin osa organisaatioista ei tarvitse erillistä AI-strategiaa… vaan asiantuntijoita, joiden työtehtäviin kuuluu organisaation ja sen toimintojen kehittäminen.”

Toimintojen pyörittäminen edellyttää kolmea asiaa: rahaa, aikaa ja osaamista.

Kulttuuriorganisaatiossa rajalliset varat korostuvat ei-skaalattavan myynnin (voimme myydä vain X lippua X näytökseen) ja vuosia kiristyneen julkisen rahoituksen vuoksi. Näytöskaudet ja tuotantoprosessien lineaarisuus sekä kustannusrakenne kiristävät liiketoiminnallista vaikeusmomenttia. Bisneksenä taide on extreme-laji.

Kolmesta tukijalasta meille jää siis osaaminen, jonka kehittämisessä ei ole aikarajaa (vaan tulisi olla jatkuvaa) ja jonka laatua pystytään parantamaan kolmiulotteisesti (nykyinen osaaminen, tuleva osaaminen ja niiden tasot). Käynnissä oleva tekoälyn esikoulu on silmissäni merkittävä mahdollisuus esittävän taiteen organisaatioille.

Tekoälyn käyttöönoton haasteet johtuvat harvoin on itse teknologiasta, vaan siinä, että organisaation omat toimintamallit ja prosessit eivät ole toimivia. Kulttuuriorganisaatioiden ei tulisi miettiä, mitä ne tekevät tekoälyllä, vaan sitä, mitä ne tekevät liiketoiminnallaan. Ennen tekoälyn iteroimista osaksi arkea tulisikin ensimmäisenä tarkistaa, onko strategia hyvä ja OKR-mallinnettavissa (muussa tapauksessa sitä on hyvin vaikea jalkauttaa käytäntöön) ja ovatko kunkin toiminnon prosessit kunnossa. Markkinoinnin ja myynnin kohdalla tämä tarkoittaa markkinoinnin strategisen vaiheen selvää erottamista sitä toteuttavasta taktisesta vaiheesta. Koko organisaation tasolla tämä tarkoittaa kaikkien toimintojen prosessien synkronoimista porttimalliin, joka on mielestäni paras malli samanaikaisesti useita eri tuotantoja useille eri kausille tuottavalle organisaatiolle. Räätälöity porttimalli on yksi keskeinen kehityskohde, jossa tekoälyllä kannattaa tehdä kokeiluja.

Markkinoinnissa ja myynnissä tekoälyn oikea paikka on asiakasdatan analysoinnissa ja taktisten materiaalien kustannustehokkaassa ja nopeassa versioinnissa. Jotta kaikki onnistuu, tulee asiakkuuden kehittämisohjelman olla kirkas sekä brändi- ja markkinointistrategiat päivitettynä tekoälyn aikakauteen. Mutta luovien strategisten materiaalien tuotantoon tekoälyä ei missään nimessä tule käyttää. Yksi syy on tosiasia, etteivät tekoälyn tuottamat (eli generoimat, ei luomat) sisällöt nauti tekijänoikeutta, jolloin ne ovat vapaasti kopioitavissa mihin tahansa muuhun käyttöön. Tämän oikeustieteellisen faktan lisäksi tekoälyn tuottaman sisällön käytölle markkinoinnissa on toinen, painavampi, eettinen näkökulma, joka koskee erityisesti taideorganisaatioita: jos jonkun, niin taidekentän, täytyy puolustaa ihmisyyttä ja inhimillisiä kohtaamisia.

Ja mitä toimistoalalle tulee, niin asia on mielestäni päivän selvä: Mikäli toimisto myy asiakkaalleen mitä tahansa sisältöjä, on yleensä jo sopimusehtona, että asiakas saa täyden omistajuuden ja kaikki tekijänoikeudet ostettuun sisältöön. Toimisto ei voi myydä jotain, jota se ei omista. Toimisto ei voi valehdella asiakkaalleen, että tämä saisi tekijänoikeuden johonkin, jolla sitä ei ole koskaan ollutkaan.

Ja asiakkaille vinkkinä, että edellyttäkää toimistokumppaniltanne aina ammattimaisesti laadittua palvelusopimusta ja sopimusehtoja. Pahimmillaan niiden puute voi maksaa teille niin rahat kuin maineen.